No niin... nimi, ikä, paikkakunta, organisaatiot?

- Karri O. (pitääkö tässä sanoa koko nimi?), 24 v, Helsinki, Mono Records, Below Baltic, X-Rust.

Miten aloitit musiikkiharrastuksen?

- Kuuntelemalla levyjä. Siitä se sitten lähti.

- Ei vaan. Liki pitäen kymmenen vuotta sitten kiinnostuin elektronisesta musasta kavereiden vaikutuksesta. Aluksi väännettiin itse musiikkia Amigalla, mutta pian levyjen soittaminen alkoi kiinnostamaan enemmän.

- Harrastus onkin sittemmin vienyt halki Suomen, läpi Pietarin lähiöiden, keskellä Vilnan kujia, Tukholman kaduille, Detroitin ghettoihin, Saksan autobaanoille ja Toronton sykkeeseen. Välillä pyöritin omaa levykauppaakin. Aina on kivaa riittänyt.

Minkälaista musiikkia kuuntelet / soitat?

- Kuuntelen melko monenlaista musiikkia, paljon myös muuta kuin elektronista musaa. Juustoinen hiphop ja r&b kolahtaa välillä autossa ihan kovaa, joskus kelpaa radiokin, mutta useimmiten kokeellisempi elektronimusa, ambient-maalailut, syvällisempi kilistely ja elektro tai sitten täysi teknonjytke.

- Soitan kaikkein mieluiten vähäeleistä, deeppiä, tummaa, mutta kaunistakin teknoa, mutta mielelläni kolautan levylautasilla myös kovempaa teknonmätkettä sekä electrokiekkoja.

Kuinka kauan olet kerännyt levyjä?

- Pikkupojasta pitäen keräsin levyjä pihoilta, jäteastioista ja navetan takaa. Kymmenisen vuotta olen kerännyt levyjä ahkerammin, vaikkei mulle silti ole kerääntynyt ihan mitään mieletöntä kasaa musalättyjä. Olen myynyt "tarpeettomia" levyjäni välillä pois tai käyttänyt kesällä tikkatauluna. Pakkohan se on ollut, kun niitä levyjä on niin ärsyttävä kuskata muuttaessa asunnosta toiseen. Vaikka ne rakkaita ovatkin.

Kuinka kauan olet tehnyt DJ-keikkoja? Millaisia ja missä?

- Kuten aikaisemmista vastauksista on voinut lukea, niin kymmenisen vuotta olen veivannut levyjä. Aloitin tekemällä aika paljon erilaisia limudiscokeikkoja, niin kuin monet muutkin teknodeejiiwannabeet noina ammoisina aikoina. Pari räkäistä ravintolaakin on tullut koluttua keikkamielessä. Jossain vaiheessa sanoin kuitenkin täydellisesti"ei" tuollaisille keikoille, ja sen jälkeen olen kolunnut vain hämyisiä teknoluolia (no, ei ne aina ole olleet niin hämyisiäkään, mutta usein).

- Suomen lisäksi keikkoja on ollut Saksassa, Venäjällä, Ruotsissa, Eestissä, Latviassa, Liettuassa, Kanadassa ja USAssa. Ensimmäisen kerran lähdin ulkomaille, tarkemmin sanottuna Saksaan, soittamaan vuonna 1996. Keikat ulkomailla ovat kyllä olleet mainio piristysruiske DJ-uralleni,sillä ei tätä Suomen touhua aina jaksa. Keikkoja on ollut sekä suurissa halleissa että pienissä klubeissa. Yleensä pienet klubit ovat tarjonneet ne mieleen painuvimmat kokemukset ja niitä pikkuklubikeikkoja varsinkin nykyään eniten onkin.

Mieleenpainuvin kokemus DJ-urallasi?

- Niitä kokemuksia on varmasti monta... Tämä musiikki, tämä harrastus on tarjonnut aivan uskomattomia elämyksiä ja tuonut mukanaan suuren joukon erittäin hyviä ystävia sekä paljon elämänkokemusta. Kaikkea Detroitin yöstä venäläiseen vodkaan, liettualaisista häistä Latvian hiljaiseen maaseutuun, eestiläisistä parakeista Tukholmaan vanhaan kaupunkiin, Rovaniemen pakkasista Steet Partyihin, Näsinneulan korkeuksista I-Klubin hämärään. Valokuvia, muistoja, kolhuja ja kokemuksia on tullut niin paljon, ettei niitä kaikkia valitettavasti enää edes muista...

Millaisia tavoitteita sinulla on edessäsi?

- Mono Recordsin levynjulkaisutoimintaa olisi taas tarkoitus viedä kovemmalla voimalla eteenpäin, mutta se on niin paljon ajasta ja varsinkin rahasta kiinni. Yritän ruveta entistä enemmän työstämään taas itse musiikkia, kunhan vain kiireiltäni kerkiän. Keikat näyttävät edelleenkin olevan enemmän ulkomailla kuin täällä kotimaassa. Varmaankin keikkoja on edelleenkin siis harvemmin, mutta ne keikat ovat onneksi sitten sitäkin parempia. Omaa, säännöllistä kilinäklubitoimintaa Helsingissä aion tehostaa. Tällä hetkellä Sauna Barissa pyörivästä Globe-klubistani kehkeytyy toivon mukaan pitkäkestoinen juttu. Yhteyksiäni ulkomaille haluan vaalia entiseen tapaan ja paremminkin.

Kerro parhaasta keikastasi.

- Parhaiden keikkojen joukkoon kuuluu aivan ehdottamasti esiintymiseni itäisessä Saksassa, Erfurtissa, sijainneella N-Four-klubilla vuonna 1996. Neljä ja puolisataa ihmistä huutaa suoraa huutoa innosta kun laitan Jimi Tenorin "Take Me Babyn" soimaan. Ja koko kolmen tunnin settini ajan innokas saksalaisyleisö tuli kehumaan ja juttelemaan.

Ja muita matkakokemuksia?

- Mieleen painuva oli myös noin kuukauden takainen settini Pietarin Mama-klubilla. Yleisö oli aivan loistavaa; hymyili, lauloi, nauroi ja huusi mukana kolmen tunnin ajan. Ensimmäisellä reissullani Pietariin oli myös hienoa. Sen matkan kokemuksia kerrotaan vieläkin ystäville ja tutuille. Kanadan ja USAn matkoistani jokainen on ollut ikimuistoinen. Detroitin keikka on tuoreessa muistossa, samoin parhaat keikkani Kanadan puolella. Ensimmäinen Latvian reissuni toi aikoinaan melkoisen piristyksen silloin muuten kovin masentuneeseen, kevättalven harmaaseen mieleeni. USAn puolella on tullut tavattua useampikin "isompi nimi". Parasta ovat kuitenkin olleet omat ystävät ja hienot hetket heidän kanssaan.

- Musa on rikastuttanut mun elämääni aivan mielettömästi, ja vaikka lopettaisin levyjen soittamisen tähän paikkaan, niin olisin jo hankkinut itselleni valtavan määrän henkistä pääomaa, josta riittäisi ammennettavaa vuosikymmeniksi, luulen.

Karri O.