Turusta ja sen lähialueelta nousee maailmanmaineeseen monia DJ-profeettoja. DJ-perinne on elänyt Turussa pitkään ja sen voi puhtaalla omalla tunnolla nimetä Suomen levyhankaajien "teknopoliksi". Down By The Laituri esitteli tänäkin vuonna turkulaisen konemusiikkiyhdityksen X-Rustin, jonka perustavina jäseninä toimivat Janne Puurunen ja Jani Leino. Miksi Turussa on niin paljon hyviä deejiitä, Janne Puurunen?

- En mä oikeestaa mitään yksiselitteistä syytä osaa sanoa. Ryhmämme pyrkii pitämään yllä myös niin sanottua under ground puolta, johon Helsingissä ei ehkä yhtä paljon panosteta. Lyhyenä punaisena lankana voisi pitää 90-luvun alussa toiminutta Hyperdeliciä, Ryhmää, joka toi teknon Suomeen ja ennen kaikkea Turkuun.

Pienissä bileissä isoja nimiä

Kaikki tietävät jo kultasormeksi nimetyn JS16:n Jaakko Salovaaran, Gismon Ismo Lappalaisen ja Turussa asustavan, euralaisen Daruden alias Ville Virtasen. Edellä mainitut edustavat kuitenkin konemusiikkia kaupallisessa mielessä. Turusta underground-konemusiikin levytuotannosta Puurunen mainitsee Velcro Fastenerin.

- Velcron levy-yhtiö välttelee mainstreamia. Lähes kaikki deejiit yrittävät tehdä omaa musaa kaupallista tai ei. Tiedän yhden tyypin, joka varmuudella tulee iskemään tulevaisuudessa itsensä maailman kartalle, Janne ennustaa.
- Merkit ovat selvät.

Vaikka konemusiikin yhdistys on vasta vauvaiässä, toimii siinä tällä hetkellä 20 dejiitä sekä lisäksi 30 alan kannattajaa.

- Kaikki alkoi eräästä teknohenkisestä multimediaprojektista. Tänä päivänä yhdistyksemme kasvaa vauhdilla. X-Rust on oma-alotteinen ry, joka toimii mm. ohjelmatoimiston tavoin.
- Olemme myös mukana järjestämässä Skandinavian ensimmäisiä Konefestareita Kupittaan puistoon, jossa levyjä tulee pyörittämään kotimaiset sekä ulkomaiset ala "proäijät", kuten Richie Hawtin.

Tottakai Suomen teknopolissa järjestetään isoja klubitapahtumia, mutta niissä ei välttämättä ole hohtoa, kuten ...

- Jotain suurempaa järjestetään kerran kuussa, mutta parhainta ovat salaiset, (laittomat), pikkupirskeet, jossa pienellä porukalla yritetään kehitellä jotain hienoa. Mikään ei kruunaa fiilistä,kun joku alan guru piipahtaa tupaantuliaisissa ja asettuu soittamaan, Janne huokaisee tyyliin "voi niitä aikoja".

Nimibisnestä

Hyvällä deejiilla ja rakkaalla lapsella on monia nimiä. Janne käyttää kahta taiteilijasigneerausta.

- Olen DJ Burdock soittaessani teknoa. Jos soittaisin Burdockkina housetilaisuudessa, porukka ihmettelisi, koska nimi on saanut pinttymättömän maineen teknopiireissä.

Olisko toimiva bisneskikka järjestää bileet, jonka flyeriin painettaisiin paljon DJ-nimiä, mutta joista kaikki olisivat vain yhden deejiin. Yleisö luulisi, että bileissä soittaa monta eri vinyylin vinguttajaa, mutta paikanpäällä he joutuisivatkin jammailemaan "yhden miehen ihmettä"?

- Periaatteessa tuo on mahdollista, vakuuttaa Janne omakohtaisten kokemuksien myötä.

Jos soittaisi kaikkia Turussa haroitettavia konemusatyylejä, voisi nimiäkin olla pitkä lista. Vanhemmat, oletteko valmiina?

- Turussa soitetaan pääasiallisesti Deep-housea, Garagea, Discodeep-housea, teknon puolelta Detroittia, Kölniä, Chigagoa, elektroa, mättöä ja tietenkin deepminimalistista teknoa.

Miten kuvailisit viimeisenä mainittua teknon alalajia?

- Deepminimalistisessa käytetään enimmäkseen pehmeitä ääniä, kuten kaikuja ja syntikkamattoja. tyylilajin biisille on tyypillistä, että se kehittyy hitaasti, Janne häkellyttää.

Pakanallista meininkiä?

Onko konemusiikkidiggailu sairaus: onko se sielutonta ja näin ollen pakanallista?

- Ei pidä paikkaansa. Konemusiikki ja esimerkiksi rock ovat sulautuneet, elleivät aina ole olleet yhtä, Janne tulkitsee teknoa puolustamatta.
- Onko tekno sielukasta? Mielestäni ei. Sillä haetaan vastapainoa syvälliselle musatulkinnalle.

Tietynlaisena taitona tai sairautena DJiiksi hörhähtämistä voi kuitenkin pitää. Ajan aallolla surffaileva klubipupu ostaa levyjä kuukaudessa tuhannen markan edestä.

- Viimeisin ja hyvä ostos oli Force Incin deeptekno-juttu. Näitä nimiä tavallisen pulliaisen on vaikea tunnistaa.
- Kyllähän sitä joskus saa potkun maan pinnalle, kun näkee kavereita, jotka kuuntelevat rockia, naureskelee Janne Puurunen, jonka maku ja kaveripiiri rajautuu jokseenkin pitkälle konemusiikkiin.

Taitolaji

Deejii voi osatessaan leikkiä levyillä eri tavoin. Esimerkiksi skrätsäystä tehdään etusormen edestakaisella "lätynhankaamis-liikkeellä". Oikeanlainen sormitekniikka saa aikaan oikeat äänet, vaikka EP hieman kärsii.

- En harjoita skrätsäystä. Enemmänkin keskityn hyvään miksaukseen. Biittimiksaus vie aikansa opetella, Janne selittää.

Temput tulevat sen jälkeen pitkäaikaisen työn perusteella. Hän on vinguttanut reikäleipiä neljä vuotta, eikä loppua näy. Sitä paitsi hän ei ole perheen ainoa DiscJockey.

- X-Rustin ainoa ja erittäin hyvä naisdeejii Lazy Cat on tyttöystäväni, mies kertoo ylpeänä.

Haastattelun jälkeen Jannen matka jatkuu Marko Laineen "Skandinavian parhaaseen" levykauppaan.

- En ole käynyt kolmeen viikkoon myymälässä ja vieroitusoireet ovat jo sen mukaiset.